Sanoit rakastavasi luontoa, ja oma luontosi kohteli sinua kuin olisit vieras.
Vihaavasit pimeyttä, mutta valo kohteli sinua kuin vihollista.
Suljit aina silmäsi kun ihmiset satuttivat toisiaan,
Mutta silti näet aina sulmät sulkiessasi vihaiset kasvot.
Ymmärtää ei kukaan voi ihmisen sielua
mutta sinulla ei sielua ollutkaan.
Ei edes muiden silmissä.
Ei edes viattomissa sanoissa.
Marttyyri kuolema on ansaittu ainoastaan jotka syntyvät samanlaisiksi.
Hautasi häpäistiin ja sinulle naurettiin.
Olit se johon syyttävä sormi iski,
olit se joka laitettiin etulinjalle kuolemaan.
Kuolemaasi muistetaan vain häpeässä,
vaikka syy siihen oli usko ja rakkaus.
Mikä julma maailma.
~E.M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti